Jossain Kajaanin ja Kuusamon välillä hiljeni, jälkeen
kainuulaisen inhimillisen anarkian. (Se korjattakoon, sillä Kajaani toden totta kuuluu jo Kainuun maakuntaan eikä enää Savoon.) Tyttö eksyi pohjoisen sekä elämän pyörteisiin, ja matkapäiväkirjan kirjoittaminen jäi kuin vahingossa ympäröiviä tapahtumia ihmetellessä. Nyt olen jo palannut kotikaupunkiini Turkuun ja yritän kerätä kokemukseni ja ajatukseni ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Nämä ovat matkani ensimmäiset jälkisanat.
(Juttu julkaistu alunperin Hidasta Elämää -sivustolla.)"Matkani pohjoisen osuus osoitti, ettei mikään tässä elämässä eikä varsinkaan polkupyöräreissussa ole ennustettavissa. Ei tulevien ystävien määrä eivätkä kohtauspaikatkaan. Minulla oli käynyt satumainen tuuri Kuopiosta eteenpäin tutustua ihmisiin matkalla kohtaamieni ihmisten kautta. Viimeisimpänä yövyin Gabrielin ja Freian kesämajalla Oulujärven rannalla Kajaanissa, josta matka jatkui bussilla kohti Kuusamoa.
Kuusamosta minulla oli kouluikäisestä lähtien ollut erityisen metsäläis- ja korpiromanttinen mielikuva johtuen koulutoverista, joka aina koululomilta palatessaan posket punertaen kertoi viettäneensä loman perheensä mökillä kyseisellä paikkakunnalla. Kaverini vaikutti aina kovin tervehenkiseltä ja hyvinvoivalta tytöltä, eikä se Kuusamokaan hänelle varmasti pahempaa hallaa tehnyt.
Kun siis vajaan neljän tunnin ajomatkan jälkeen linja-auto rullasi halki vaatimattomien katujen autiolta näyttävän linja-autoaseman pihaan, mitä muuta saatoin loppukesän iltapäiväauringonpaisteessa ollakaan kuin täydellisen tyytyväinen ja onnellinen? Olihan minulla lisäksi vastassa ihan aito ja ehta paikallinen kuusamolainen isäntänäkin, joten asiat olivat sinä maanantai-iltapäivänä jotenkin vielä erityisen mallillaan.
Lämpimästi hymyilevä
Teemu Syrjälä nousi bussikatoksen penkiltä ja otti fuskaavan polkupyörämatkailijan kirjaimellisesti avosylin vastaan. Mitähän kummia pohjoisen metkuja? Pitempiäkin kierroksia maailmoja kierrellyt pohjoisen poika paljastui lopulta oikeinkin mielenkiintoiseksi uuden polven kansanparantajatoivoksi. Pikaiselta Kuusamon-pysähdykseltä matkani sai ravinto- ja luontosuhteessaan herätyksen kokeneelta liikuntaneuvojalta erityisen ekstrasäväyksen lopulle pohjoisen kierroksesta.
Kuusamon jälkeen viihdyin ylhäisessä yksinäisyydessäni telttaillen keskellä Posion erämaan kanjonilaaksoa (Korouomaa) nuotiopuita pilkkoen ja metsäpolkuja vaellellen, kunnes viikonloppu kutsui kohti Rovaniemeä ja kaupungin tunnelmallisia wanhan ajan markkinoita, joilla Kuusamon-isäntämme piteli pystyssä rovaniemeläisten kumppaniensa
Hannamari ja
Tuomas Rahkosen kanssa kunnon wanhan ajan… siis mitä ihmettä? Superpirtelöbaaria.
Hannamari ja Tuomas Rahkonen sekä Teemu Syrjälä pyöräyttelivät superpirtelöitä Rovaniemen Wanhoilla markkinoilla.Onko näitä supereita jo kaikkialla? Pohjoisen erämaissakin?
Minun oli otettava Kuusamon puuhamies haastatteluun. Näin breikkaava, kuusenkerkkätroppeja keittelevä uudenpolven kansanparantaja minulle vastasi.
Mikä on ravintofilosofiasi, Teemu Syrjälä? Onko missiosi saattaa ns. “Suomi foodeille”?
“Kannatan ennen kaikkea mahdollisimman luonnonmukaisia ja näin luonnollisesti terveellisiä ruokavalintoja. Mahdollisimman puhdasta, lähellä kasvatettua, alkuperäistä ja vähän käsiteltyä ruokaa, joka ei tule pakkauksista. Mielestäni superfoodit ovat ruokavalioon oiva lisä. Niillä voi kätevästi täydentää ruokavaliotaan, vaikka eivät ne välttämättömiä olekaan. On hyvä olla vaihtoehtoja, ja juuri niitä tässä ollaan lisäämässä tuomalla vaihtoehdot ihmisten tietoisuuteen”, Teemu vastaa.
Miten sinusta tuli luonnonmukaisemman ravinnon puolestapuhuja vai oletko aina ollut sitä?
“En kyllä ole aina sitä ollut. Voi sanoa, että koin ikään kuin jonkinlaisen herätyksen vuoden 2003 tienoilla, jolloin menetin läheisen ihmisen. Sitä ikään kuin rupesi katsomaan omaankin terveyteen vaikuttavia asioita uudella silmällä. Elin sen jälkeen myös sellaisen niin kutsutun terveysruokavaiheenkin, eli tuli syötyä kaikenlaisia kevyt-tuotteita ja muita sellaisia terveellisinä pidettyjä, mutta loppupeleissä kuitenkin hirveän käsiteltyjä juttuja – ja sitten ihmettelin, kun saatoin sairastella jopa sellaisia neljänkin kuukauden pituisia jaksoja lähes yhtämittaisesti. Siinä rupesi vähän kellot soimaan ja miettimään asioita hieman toiselta kantilta. Sen jälkeen olen oppinut kuuntelemaan kehoa ja sen tarpeita paremmin. Kyllä se on omassa kehossammekin vaikuttava luonto, joka hommat paremmin tuntee kuin elintarviketuotannon laboratoriot tai ruokateollisuuden tehtaat.”
Olet käynyt seminaareja ja kursseja myös perinteisestä suomalaisesta luonnonlääkinnästä, ja ilmeisesti opiskelet aihetta aktiivisesti myös omillasi. Onko se osa tätä uutta herätystäsi vai onko luonto vain luonnollisesti lähempänä Kuusamossa kasvaneen ihmisen elämää kuin esimerkiksi kaupungissa kasvaneen helsinkiläisen?
“Kyllä se tulee ihan tuolta kotoa, molemmat vanhemmat ovat kyllä ahkeraan käyneet metsällä ja ottaneet pienenä mukaan. Koen uuden innostukseni paluuksi juurille pienen etääntymisvaiheen jälkeen. Sitä on nyt tajunnut, kuinka hienoa onkaan kykkiä tuolla metsissä, kun sen tekee omalla ajallaan ja suorittamatta. Metsät ja villi luontohan ovat todellinen aarreaitta!”
Olet koulutukseltasi liikuntaneuvoja, mutta viimeisen vuoden ajan olet vetänyt lähinnä ravinto- ja terveysaiheisia kursseja. Kuinka päädyit tähän?
“Vielä viime vuoden loppuun saakka olin säännöllisissä päivätöissä kaupungilla. Työ oli mukavaa, itse asiassa erittäinkin mukavaa. Silti jostakin syystä minulla oli sisälläni sellainen tunne, että se ei aivan ollut sellainen kanava, jonka kautta pystyin antamaan kaiken, mitä minulla oli annettavana: halusin jakaa enemmän hyvää. En vielä tiennyt, miten sen tarkkaan ottaen pystyisin tekemään, mutta halusin ottaa asiasta selvän. Vuoden alussa päätin ottaa askeleen tyhjyyteen, ja lähdin neljäksi kuukaudeksi Aasiaan. Siellä minulla oli mahdollisuus heittää kellot menemään ja luottaa omaan rytmiini. Tässä uudessa elämässäni sain kokeilla todellista ajattomuutta sekä aitoa hetkessä olemista ja elämistä. Se tuntui mukavalta ja tänä aikana koin myös luovuuden lähteneen aivan uudella tavalla lentoon – ja siinä eletään edelleen.
Ravinto- ja terveysluennoitsijaksi olen päätynyt pikkuhiljaa. Homma alkoi kyselemällä vähän ympäriinsä, kuinka paljon kiinnostusta tällaisille jutuille on Kuusamossa, ja kyllähän niitä kiinnostuneita sitten löytyikin, aina vain enenevään suuntaan – ja hyvä niin! Näiden hommien kautta koen pystyväni tuomaan lisää hyvyyttä maailmaan ja aivan konkreettisesti juuri toisten elämään.”
Sinulla näkyy olleen ravintoon ja terveyteen liittyviä tapahtumia myös muilla paikkakunnilla. Onko suunnitelmissa suuriakin aluelaajennuksia?
“Näitä asioita ei kannata turhia suunnitella. Asiat menevät miten menevät. Olen mennyt sinne, missä kysyntää on, ja tähän saakka sitä on ollut ihan mukavasti esimerkiksi Oulussa ja Rovaniemellä. Uutena paikkakuntana kurssitarjonta saattaa kyllä laajeta tämän syksyn myötä myös Lahteen.”
Työ- ja elämäntapamuutoksen perusteella vaikutat olevasi itsekin jonkin sortin “hidastaja”. Mitkä ovat terveisesi Hidasta Elämää -sivuston lukijoille?
“Eletään kaikki luonnollisella rytmillämme! Mitäpä sitä muutakaan.”"
Kuva: Hannamari Rahkosen arkisto
...käsityötaitoa... 
